On taas aika päästää teidät lukemaan uutta osaa ! Sain myös aikaiseksi lisätä jo ilmestyneet osat listaan sekä tehdä perijälistan : ) Olisiko latauslistalle tarvetta..? Suunnitelmissa olisi vielä siistiä osat-laatikkoa sillä se näyttää kovin.. No, epäsiistiltä :D

Melkein unohdin! Tuolla seassa näkyy erikoisen värisiä kuvia, joiden alla on kursiivi teksti. Se on LIISAN kerrontaa ja yleistä näkemystä käsiteltävistä tilanteista!

Lisäksi vaihdoimme taloa bugituksen takia.

---------------------------------------------------------------------------

Tähän alkuun esittelyä talosta, joka joutui sisustushimoni kohteeksi..

Huomaatteko, olen käynyt "ostoksilla" ! Mukaan tarttui mattoja, verhoja, tapetteja... ja muuta mukavaa ! :)

Eräänä päivänä, Liisan raskauden ollessa jo melkolailla loppusuoralla, Aaro otti esiin aiheen, josta oli jo useaan kertaan keskusteltu.

Me oltiin mietitty sitä jo pidemmän aikaa. Haluttiin, että lapset saisivat kasvaa rauhassa, ilman toimittajien jatkuvaa utelua ja tirkistelyä. Koska elämäntilanteemme oli mitä oli, päätettiin, että muutettaisiin lapsen syntymän jälkeen pois täältä kaupungista, Belladonnapoukamaan, jossa saisimme, ainakin toivottavasti, olla rauhassa.

Lapset suhtautuivat päätökseen hyvin. Vanhempiensa tavoin he alkoivat olla jo kyllästyneitä jatkuvaan viestipommitukseen ja toimittajien soitteluun, ja kaipasivat rauhaa.

Välillä keittiössä käytiin pitkiä keskusteluja siitä, miten tämä vaikuttaisi Lucan (l. ufopojan :D) elämään.

Näistä keskusteluista kuluikin vain muutama hassu päivä, kun perheen kuopuksen oli aika syntyä.

Saadessaan pikkuisen syliinsä Liisan täytti suunnaton ilo ja riemu. Hänen suurin toiveensa oli toteutunut!

Kuten kuvasta näkyy, tyttö sai nimekseen JOHANNA.

Hellästi Liisa suukotti toista ja katseli ihmeissään, onnellisena omaa lastaan.

---***---

"Huoh, eikö äitin ja isän pitäisi olla jo täällä? Taksi odottaa..." Roosa tuskaili. Hän odotti jo innolla muuttoa toiseen kaupunkiin, eikä olisi malttanut odottaa enää hetkeäkään pidempään.

Johanna odotteli rauhallisesti sisällä, leluillansa leikkien. Lastenhuoneen tavarat olisivat viimeiset, jotka täytyisivät vielä pakata.

Uusi elämä odotti!

Poika naurahti ja nyökkäsi, ja nappasi sitten pari laatikkoa mukaansa.

Kaikkea muutakin ihanaa oli tapahtunut ! Perheeseen oli syntynyt kaksi koiranpentua, Fifi ja Vesa.

---***---

Roosa asteli etupihan poikki kohti talon kuistia. Tuntui jännältä mennä taloon, josta ei tiennyt mitään ennen sisään astumista.

Kuisti ainakin näytti ihanalta kukkaistutuksineen.

Kun hän astui sisään taloon, näkyi ensimmäisenä viipale olohuonetta.

Tarkempi vilkaisu paljasti myös eteisen luonteenlaadun.

Malttamattomana tyttö harppoi muutaman askeleen ja repäisi ensimmäisen vastaantulevan oven auki.

"Rauhassa Roosa, älä hajoita paikkoja ennekuin ehdimme edes muuttaa tänne!", pahvilaatikon kanssa sisälle astuva Aaro sanoi.

Myös keittiö näkyi ja näytti hienolta. Koko talo oli kuin yhtä ja samaa tilaa, jota hieman oli rikottu puoliseinillä.

Pienen lukunurkkauksenkin tyttö huomasi.

Valoisa ruokasali näytti myös hienolta. Roosa huokaisi hiljaa ja jatkoi matkaansa. Hän ainakin tulisi viihtymään tässä talossa!

Televisiokin oli aivan uusi.. 

Käytävämallinen huone oli sekin mielenkiintoinen.

Pieni oleskelutila. 

"ROOSA, tuu kattoon mitä täällä on!" Luca huusi harrastushuoneesta.

Ja Roosahan ryntäsi paikalle samantien.

Hitaasti hän pyörähti ympäri ja katseli huonetta. Aivan kertakaikkisen upea talo!

Mutta talossa oli huonojakin puolia. Hän joutuisi jakamaan huoneen veljiensä kanssa - ainakin siihen asti, kunnes Johanna kasvaisi vanhemmaksi.

Hän oli kuitenkin saanut hieman yksityisyyttä, kun hänet sijoitettiin seinän taakse.

Pojat nukkuivat seinän toisella puolella.

Talossa oli myös toinen, hieman käytännöllisempi ja tilavampi kylpyhuone.

Käytävän päässä oli tietokone, sekä kaksi pienempää huonetta.

Toisessa huoneessa asusteli Johanna..

... ja toisessa äiti ja isä!

Atte paljasti, että takapihalla oli uima-allas, ja sen Roosa ehdottomasti halusi nähdä!

Tämäkin kuisti oli kaikessa yksinkertaisuudessaan kaunis.

Ja niin oli uima-allaskin. Edes savuttava tehdas edempänä ei häirinnyt maisemaa, se suorastaan sopi siihen.

Myös nouorempia lapsia oli ajateltu ja muistettu jalkapallomaalilla ja keinuilla.

Kaikkein kaunein osa taloa oli kuitenkin lampi ja siihen liitetty kivinen suihkulähde.

Roosa oli hieman ihmeissään. Olihan äiti sanonut, että tässä talossa tulisi perijäkin asumaan, ja mahdollisimman pitkään koko suku, mutta silti tontin ja talon koko hämäsivät. 

Johanna oli suloinen, hiljainen lapsi, joka viihtyi pitkiäkin aikoja omassa huoneessaan, leluillaan leikkien.

Atte taas harjoitteli balettitanssijanuraansa varten. Hän oli tällähetkellä töissä tanssinohjaajana paikallisessa tanssikeskuksessa. Isä oli tietysti mielellään apuna pianonsoiton muodossa.

Vaikka Lucan teini-ikään ei ollut enää paljoakaan aikaa, poika jaksoi yhä välittää leluistaan. LULU (harmaa koira) viihtyi yhä enemmän ja enemmän Lucan seurassa, ja pian kaksikon toista osapuolta ei enää nähtykään missään itsekseen.

Lounasaikoihin perhe kokoontui yhteen ja keskusteli kaikesta tapahtuneesta. Näiden keskustelujen aikana Lucan alkuperä selvisi viimeinkin pojalle, samoin muuton syy.

Liisa tunsi olonsa viimeinkin onnelliseksi. Kun he istuivat Aaron kanssa kaksin, takkatulen äärellä romanttista elokuvaa katsellen, tuntui, kuin koko maailma olisi pysähtynyt juuri siihen hetkeen.

Illalla perheessä juhlittiin Johannan syntymäpäiviä.

Kaikkien harmiksi suloisen Lucan oli aika kasvaa teini-ikään.

Tässäpä vielä kuva Lauran vanhimmasta pojasta : ) Nuoremman pojan kuva on kadonnut jonnekin bittiavaruuteen... Nähtävästi.

Pitemmittä puheitta suoraan osaan:

-----------------------------------------------------------------

Huokasin jo ovesta sisään astuessani. Kämppikseni Sara lupasi pistää paikat uuteen uskoon ennen lomalle lähtöään, mutta kämppä näyttää ihan samalta kuin ennenkin.

Tyhjää täynnä. Sara oli ilmeisesti vienyt ylimääräisiä roskia ulos, mutta muuta muutosta en huomannut.

Lisäksi hän lupasi tuoda kuntopyörämme takaisin. Olin ollut Oslossa jo viikon verran, eikä se vieläkään ollut ilmestynyt tänne.. No, Sarahan on tulossa vasta tänään kotiin.

Makuuhuoneenikin näytti aivan normaalilta. Tuskailin hiljaa Saran luomisintoa huomatessani aulan lattialla ison punaisen maalitahran, ja jatkoin matkaani pihamaata kohti.

Olin nimittäin sopinut tapaamisesta naapurini kanssa. Hän asui viereisessä talossa, aikamoinen melusaaste jos näin voi sanoa, mutta koska naapureita ei kannata ärsyttää liikoja, koetin kestää häntä muutaman tunnin ajan.

Illalla Sara sitten saapuikin jo takaisin.

Kuumimmat juorut, miesseikkailut.. Tässä menisi koko ilta.

Loistavaa. Huomisesta tulee siis kävelyreissu.. 

En kuitenkaan jaksanut jäädä murehtimaan sitä, vaan nappasin itselleni vaatetta kaapista.

Tänään mentäisiin viihteelle!

Ulkona alkoi sataa lunta, ja kiroten kauheaa talvea nappasin takkini naulakosta ja lähdin kävelemään taksitolppaa kohti.

Tutussa kantabaarissani oli mies, jota olin katsellut jo hyvinkin kauan.

Joskus minusta tuntui siltä, että tämä mies katseli myös minua!

Aamulla olin tyytyväisempi kuin koskaan. Suloinen mies, Aaron nimeltään, oli huikannut perääni ihania asioita ja vielä kaiken huipuksi pyytänyt numeroani. 

Mies soittelikin minulle lähes päivittäin. Lopulta siirryimme järjestelemään tapaamisia, koska en jaksanut kuunnella Saran valitusta varatusta puhelimesta.

Kertojana Aurora Sunshine:

Laurin käytökseen tuskastuneena nappasin Matiaksen hänen sylistään ja ryntäsin sisälle.

Huokaisin hiljaa, lämmitys oli jäänyt päälle. Olimme viettäneet taas yhden viikonlopun vanhempieni luona. Se ei sujunut yhtään sen paremmin kuin edellisetkään, Lauri tappeli heidän kanssaan asiasta kuin asiasta ja Matias itki minkä ehti. 

Onneksi Laura oli tulossa vahtimaan tätä illalla, jotta voisimme mennä Laurin kanssa syömään.

Istuessani odottamaan Lauria aloin mietiskellä niitä kaikkia hyviä hetkiä, joita meillä on. Se tepsi aina suuttumukseen, mies oli kaikessa täydellisyydessään aika ihanaa seuraa. Joskus vain hänen väittelyintonsa oli vain haitaksi.

Kuten aina, Lauri kyllä pyysi heti anteeksi kamalaa käytöstään.

Illalla, kylvyn jälkeen, kun olin jo kylpytakissa, Lauri lähti töihin hyväntuulisena. Seurailin välillä menoa ja kyydittäjiä ikkunasta, ihan vain varmuuden vuoksi.

Seuraavana viikonloppuna Matiaksella oli synttärit. Toistaiseksi kolmihenkinen perheemme juhli sitä ihan perheen kesken, ei me jaksettu kutsua sukulaisia kylään.

Söpö poikahan se on ! Ja saamme pian toisenkin lapsen, olen taas raskaana.

Aamuisin Lauri ja Matias leikkivät nukkekodilla. Nauroin aina välillä rakkaani epätoivoisille yrityksille estää puu-ukkojen joutumista pikkuisen suuhun.

Iltaisin, kun syyspimeät jo tulivat ja veivät kaiken valon, lämmitimme takkaan tulen ja istuskelimme sohvalla ihan kahdestaan.

Pian koitti synnytykseni aika. 

Pieni poikavauva, hämmästyttävällä tavalla vaaleat hiukset perinyt (isoisoisältään Terolta, näin Lauri väitti) MARKUS Sunshine.

Koska tilaa ja rahaa oli vähän, Markus nukkui yöt meidän vieressämme ja päivisin pojat jakoivat kehdon. Matias oli jo soveltunut hyvin tunti-päivässä-päiväuniin, joten ongelmia ei juurikaan ollut.

Talven kylmyys puri jo luihin ja ytimiin. Ulkona paukkui hurja pakkanen, ja meidän lämmityksemme reistaili melkoisen pahasti.

Talo oli ihana, mutta lämmitys täytyisi saada korjattua, muuten meidän täytyisi muuttaa pois.

Matias on todella suloinen poika, rakastan häntä aivan hirvittävästi!

Mutta ei Markus saa yhtään sen enempää tai vähempää huomiota, 

Kun pojat saatiin viimein nukkumaan, Lauri laittoi tulen takkaan ja nakitti minut valmistamaan illallista.

Mitä eroa meidän suhteellamme oli niihin suhteisiin, jotka menivät rikki ? Osasimme nauttia niistä pienistä hetkistä, joita meillä oli.

"Lauri, mitäs jos menisitte Matiaksen kanssa käymään sillä uudella rullaruistinradalla?" Pojat, oma rakkaani ja pikkuisemme, innostuivat ajatuksesta ja sain viettää aikaa välillä rauhassa Markuksen kanssa.

Matias kertoi, että paikalla oli ollut iso teiniporukka, joka oli nauranut pienelle pyjamapojalleni.

Ja että Lauri oli pyörittänyt poikaa ympäri niin kauan, kunnes tätä alkoi pyörryttää.

"Ei sulla oo mitään hätää" Lauri oli kuulemma tokaissut pojan kiljuessa isäänsä hidastamaan.

Lauri kertoi, että Matias oli koko matkan ajan halunnut kuunnella NRJ:ä, mutta Lauria kiinnosti suomipoppi paljon enemmän.

Sillävälin nappasin pikkuruisen Markuksen syliini ja rutistin kovasti. Miten kovasti rakastinkaan molempia lapsiani!

Tässä kuvia vielä pojista isompina :)

Markus - onpa söpö poitsu <3

 Täällä uusi osa ! 

Mitäs tykkäätte kuvista, joita olen nyt hieman terävöittänyt ? Ovatko liian teräviä..? Parempia..? Vai vielä suttuisempia..? Yökuvia on myös hieman valotettu, ja osa kuvista muokattu "muistikuviksi" :)) Innostuin muokkaamisesta, mutta jatkanko sitä ? :D

--------------------------------------------------------------------------------

Myös Aaron mielestä tuo pieni olento oli varsin ihmeellinen. Hän ei kuitenkaan säikkynyt toisen haurautta, vaan yritti luoda pienelle turvallisuudentunnetta.

Samana iltana Laura päätti tehdä elämäänsä muutoksen. Hän oli kyllästynyt olemaan se kaikkien kiusaama rasvaletti, joka vietti kaikki illat koneella, ja halusi tulla menevämmäksi ja seurallisemmaksi.

Tyylinmuutoksen jälkeen hän katseli itseään tyytyväisenä. Hän pelkäsi samalla kuitenkin pahinta, sillä koulukiusatun roolista olisi kovin vaikea pyristellä pois.

Myös Aaro huomasi tytössä tapahtuneen muutoksen. Tämä oli tavallista avoimempi, ja ruokailukeskustelut eivät olleet enää jäykkiä ja ahdistavia, vaan silmissä välkkyvä ilo ja herttaisella äänellä heitetyt flirttivitsit ja nauru kaikuivat ruokasalissa. 

Mutta Aaro rakasti koko sydämestään Liisaa, eikä kumpikaan kaksikosta missään vaiheessa ollut tosissaan. Lauralla oli tähtäimessä ihan toinen ihminen...

Aaro oli pohjattoman kiinnostunut tieteestä, ja eräänä päivänä mies halusi todistaa maailman omituisimman väitteen todeksi. Hän tahtoi todistaa, että avaruudessa todella oli ufoja.

Taskulampun kanssa hän lähti kaukoputkelle, ja hetken aikaa tiirailtuaan hän huomasikin jotain hohtavaa, hieman vihertävää.

Äkkiä valo katosi. 

Aaro jatkoi tiirailua siitä välittämättä, mutta havahtui pian omituiseen tunteeseen. Katsoessaan ylöspäin, hän huomasi lisää omituista valoa... ...ja jotain muutakin. Hänen päänsä yläpuolella oli ufoalus.

Aarolla ei ollut pienintäkään halua taistella vastaan - hän halusi selvittää, mitä hänelle tapahtuisi. Juuri sillä hetkellä, kun joukkuebussi saapui hakemaan Aaroa pelikentille, kirkas valonvälähdys valaisi koko takapihan... Ja Aaro oli poissa.

Liisa tunsi sisällään oudon, epävarman tunteen. Pienen pieni aavistus pakotti hänet heittämään takin harteilleen ja ryntäämään takapihalle Aaroa etsimään.

Mutta nähtyään vain tyhjän takapihan ja kaukoputken, kauhun tunteet levisivät pitkin hänen kehoaan, ja veivät kaikki mahdollisuudet ajatella järkevästi.

Vielä iltapäivälläkin, Aaron pomon puhelunkin jälkeen, hän oli aivan paniikissa. Apaattisena hän lappoi suuhunsa jogurttia ja hedelmiä, mutta tuskainen tunne vatsanpohjassa ei kadonnut. Kuinka se voisikaan kadota - hänen miehensä oli kateissa.

Samassa Liisa kuuli räsähdyksen ulkoa. Sininen savu täytti maanpinnan ja teki hengittämisen vaikeaksi.

Tuskastuneena Liisa joutui katsomaan, miten paikalle ajoi tiedotusvälineitä, ja miten hänen oma aviomiehensä heitettiin alas kuin räsynukke.

Lehdet saivat kuitenkin ottaa iloisia kuvia, sillä kuin ihmeen kaupalla mies selvisi vain muutamalla mustelmalla.

Muutaman viikon kuluttua Aaro kuitenkin keskusteli asiasta Liisan kanssa.

"Liisa, minusta tuntuu, että se selviytymiseni ei ollut sattumaa.. Minulle tehtiin joitain geenikokeita, ja luulen, että minut haluttiin pitää hengissä.. Koska minusta tuntuu, että he yrittivät minun kauttani saattaa maailmaan lisää heikäläisiä"

Liisa pyöritteli päätään epäuskoisena ja naurahti sitten: "Äläpäs höpise! Se oli puhdas sattuma, siinä kaikki. Ei kaikesta tarvitse tehdä niin dramaattista"

Lauran uusi elämä oli lähtenyt hyvään vauhtiin. Tytöllä oli jo suuri kaveripiiri, olo oli mahtava ja elämä ihanaa. 

Pienten kaksosten synttärien aika koitti hyvinkin pian.

Laura halusi auttaa Attea kasvamisessa, joten Suvi nappasi itselleen Roosan, ja tyytyväiset vanhemmat saivat vain katsella vierestä lastensa siirtymistä uuteen ikävaiheeseen.

Tässä on supersuloinen Atte...

.. Ja Roosa ! :) Ihania lapsosia, niin suloisia!

Varsinkin Atte, ihana söpöläinen <3

Perheen arki soljui eteenpäin yhtä vakaasti kuin vesi purossa. Aaro yritti sinnikkäästi keskustella kokemistaan kauheuksista, mutta ainoat, jotka aiheesta halusivat kuulla, taisivat olla tiedotusvälineet, joita tapaus kiinnosti suuresti. Mies sai kuitenkin runsaasti kunniaa paljastettuaan tiedon, jota kukaan ei enää voinut todistaa vääräksi - ufoja oli todella olemassa.

Aaro kuitenkin valitteli kiristävää työasua joka ikinen päivä töihin lähtiessään. Liisa ihmetteli asiaa ja yritti saada miehensä elämään hieman terveelisemmin - eihän jatkuva roskaruoan syöminen ja televisioillat kuntoilun sijaan voineet olla ihmisen terveydelle hyväksi.

Myös Max oli huomannut Lauran muuttuneen. Tietokoneen sijaan tyttö vietti aikaa isänsä kanssa pelaillen tai siskontyttöjensä kanssa leikkien. Lisäksi tyttö vieraili usein Laurin luona, vietti jopa viikonloppujakin siellä lapsia hoitaen, ja suunnitteli omaa elämäänsä ahkerasti.

Aaro tuskasteli jatkuvaa lihomistaan yhä enemmän. Hänen vaatteensa eivät mahtuneet enää tämän ylle, ja jatkuva nälkä vaivasi. Aaro tosin oli varma, että tämä ei ollut pelkkää lihomista, mutta eipä hän paljon uskaltanut vastaan väittää vaimolleen, joka ei suostunut asiaa ymmärtämään mitenkään päin.

Roosa oli suloinen tyttö. Suvi nosti joka ilta hiljaisen tytön kehdostaan leikkimään kaikenlaisilla leluilla lattialle, eikä koko taaperoaikana kukaan kuullut tytön itkevän kertaakaan.

Ilmeisesti tämä kuitenkin purki kaikki agressionsa perheen nalleen, joka jatkuvan paikkailun jäljiltä muistutti enemmänkin epämääräistä möykkyä.

"Atte rakas, äiti on sanonut sinulle, että et saa roiskuttaa vettä vessanpöntöstä" Liisa tokaisi jo hieman kyllästyneesti. Hän nappasi vastaanhangoittelevan Aten käsivarsilleen ja nosti pojan leikkikehään lastenhuoneeseen. 

Atte oli Roosan vastakohta. Poika ei juurikaan kuunnellut vanhempiaan, kiukutteli minkä ehti ja hankkiutui aina jonkinasteisiin ongelmiin. Molempia lapsia kuitenkin rakastettiin elämän hektisyydestä huolimatta.

Kaiken huipuksi Aaro sai potkut työstään. Työnantajan soittaessa Aarolle mies oli viettänyt jo puolisen kautta vaihtopenkillä istuen ja sen syytä ihmetellen. Syyksi paljastui miehen jatkuva lihominen sekä ufojutun saama julkisuus, joka mustamaalasi koko joukkueen mainetta. Toimittajat soittelivat Aarolle ja mies antoi mitä ihmeellisempiä lausuntoja, jotka olivat ristiriidoissa toistensa kanssa. Tuotapikaa mies huomasi olevansa todella pahassa pulassa - häntä vaadittiin tilille sanomisistaan, hänellä ei ollut työtä, ja perheessä oli kaksi lasta - ja kolmaskin tulossa vielä Liisan suunnalta.

Koska Liisa oli autuaan tietämätön miehensä ongelmista, hän ajatteli kaiken olevan hyvin. 

Hänellä oli kuitenkin omat aavistuksensa. Aaro ei kiinnittänyt häneen enää mitään huomiota, mies vain oli omissa ajatuksissaan ilmeisesti jotain asiaa murehtien. Naisen vaistolla Liisa alkoi oitis ajatella pahinta, ja mietti läpi kaikki tilanteet, joissa mies oli ollut poissa kotoa, sekä tämän olemuksen niiden jälkeen.

Eräänä päivänä kasvava stressi teki tehtävänsä ja sai Liisan raskauden keskeytymään. 

Lisää stressiä tuotti Aaron vatsasta paljastunut ufovauva, jota maailman lehdet pitivät suurena ihmeenä.

Eräänä päivänä, kun Liisa oli saanut taas koko aamun patistella lehtimiehiä pois heidän oveltaan, kuunteli vielä lasten itkua koko illan ja huomasi taas olevansa raskaana, hän yksinkertaisesti romahti. Hän itki hysteeristä itkua ruokapöydässä, osaamatta tehdä yhtään mitään.

Aaro saapui paikalle, huomasi Liisan tilan ja riensi lohduttamaan. Miehensä sylissä Liisan itku viimein hieman laantui, ja kaksikko pääsi keskustelemaan ja läpikäymään asioita.

Samaan aikaan lapset leikivät onnellisina omassa huoneessaan. Molempia kiinnostivat palikkapelit, joten niitä oli hankittu lisää.

Kasvun aikahan se koittikin! Oli aika siirtyä lapsuuteen, ja elämän hektisyys oli aika jättää taakse - ainakin joksikin aikaa.

Roosa

Ja Atte. Suloisia lapsosia vieläkin!

Liisa sai kokea murhetta vielä uudelleen ja uudelleen. Jälleen kerran naisen raskaus meni kesken ja näin esti kolmannen lapsen syntymisen.

Tämä sai Aaronkin jo miettimään, mikä heissä oli vikana. Kaksi tervettä lasta ja yksi yhtä rakastettu ufovauva - mutta eikö heille enempää tulisi? Entä jos kaikki tulevat raskaudet menisivät kesken?

Ufovauvan nimeksi muuten tuli muistaakseni.. Ööööööööö... Tuotanoin... Mikäköhän mahtaa olla lapsen nimi :D Tuotanoin..

No jokatapauksessa, se kasvaa taaperoksi :D

Samana iltana oli Lauran aika aloittaa oma elämänsä.

Aivan uskomattoman kaunis nainen! Nämä piirteet olisi täytynyt siirtää tuleville sukupolville... :((

Yön pimeydessä Laura katseli ulos taksin ikkunasta, vilkaisten viimeistä kertaa maisemaa, jossa hän oli kasvanut. Uusi elämä olisi alkamassa.

Elämä soljui eteenpäin kohtuullisen hyvin. Liisa huomasi jälleen kerran olevansa raskaana, mutta ei enää uskaltanut toivoa parasta, vaan yritti mahdollisimman hyvin pitää huolta itsestään.

"Hyvää päivää! Olette voittaneet SIMLANDIAN UUSI PÄIVÄ - ruokakilpailun kertomuksellanne ufoihmisestä, joka kasvaa kotonanne. Onnitteluni"

Mmm komea mies ;) Nimi meni heti muistiin ja puhelinnumero listalle :)

"Pappa tuutko pelaamaan mun kanssa?" Roosa huuteli, mutta Max ei kuullut tätä. Olo oli hieman outo, vähän.. ...no, aivan kuin hän katselisi tapahtumia ulkopuolelta. Mieleen nousi muistoja lapsuusajoilta... ...teini-iästä... ...aikuisuudesta.. ...Suvista.

Muistojen läpikäyminen liittyy lähes aina kuolemaan. Näin kävi Maxillekin, muutama tunti ja mies oli poissa.

Aaro: "Tulen aina muistamaan sen tyhjän ilmeen, joka Liisalla oli hänen tajutessaan isänsä tekevän kuolemaa. Hän näytti juuri siltä, että asia ei edes mennyt perille - tyhjä katse, vain hieman kostuneet silmät... Ja kun Roosa alkoi itkeä, hän vain vilkaisi tyttöä ja asteli sitten pois huoneesta"

Elämäni meni palasiksi. Rakas isäni oli kuollut, enkä koskaan saisi häntä takaisin. Kyyneleet tulivat, viimeinkin, ja yrittivät viedä tuskaa mukanaan. Tätä muistoa kukaan ei voisi pyyhkiä pois, ei ikinä.

Samana iltana oli myös Suvin aika poistua tästä maailmasta.

Kaikesta mielipahastaan huolimatta Liisa yritti rohkaista Roosaa puhumaan omista tuntemuksistaan. Vaikka hän itse patosi kaiken sisälleen, ei se tarkoittanut sitä, että lasten pitäisi tehdä samoin - päinvastoin, heille pitäisi taata sama tuttu ympäristö ja turvallinen tunne kuin aina ennenkin.

Pitkähkön jahkailun jälkeen arki lähti sujumaan hitaasti, mutta varmasti. Atella oli lieviä ongelmia koulutehtäviensä kanssa lähes päivittäin, mutta Aaro päätti olla kärsivällinen ja auttaa poikaa. 

Liisa käsitteli tunteitaan maalausten kautta. Rakas harrastus antoi näiden kokemusten jälkeen niin paljon enemmän.. Taulujen hinta nousi huimasti, mutta jokaikinen maalaus nostettiin heidän omia seiniään koristamaan.

Tarpeeksi pitkään intettyään Atte sai suurimman toiveensa läpi - ja vieläpä tuplana!

*kiroaa huonoa nimimuistia* tämä harmaa veitikka on muistaakseni nimeltään.. No, se jää ensi osaan sitten :D

Sunshinen perheeseen muutti kaksi uutta asukkia, suloista ja pikkuruista koiraa.

Niiden kouluttaminen ja niistä huolehtiminen oli kokonaan lasten vastuulla. 

Tämä sai varsinkin Aten vastuuntuntoisemmaksi, ja myös koulu alkoi pikkuhiljaa sujua kotona opittujen oppien sekä koirien mukanaan tuoman tiedon myötä.

Perheen kuopuksella oli syntymäpäivät. Poika kuitenkin valitteli "äidilleen" omituista ulkonäköään ja erilaisuuttaan sisaruksiinsa verrattuna. Liisa ei uskaltanut vastata mitään sen erikoisempaa, käski vain kysyä Aarolta, sillä tämä tietäisi varmasti asiasta enemmän kuin hän.

Asiasta keskusteltiinkin illalla pitkään. Aaro ei osannut kertoa Liisalle, miten asia pojalle selitettäisiin, mutta toivoi erilaisuuden unohtuvan pian, ja lapsen keskittyvän enemmän normaaliin käytökseen.

"Koulussa on ihan tyhmää! Aina vaan tehdään jotain tyhmiä palapelejä, enkä edes koskaan löydä viimeistä palaa.." Atte selitti ja katsoi sitten ihmeissään sisarensa touhuja: "Hei sis, mitä sä teet... Aika noloa!"

Samassa myös Aaro ja Liisa heräsivät ja yhteen ääneen komensivat lapsiaan käyttäytymään kunnolla.

Miten osaisin enää elää? En mitä ilmeisimminkään saisi enää lapsia, ja olisin niin kovasti tahtonut vielä yhden!

Aaro huomasi vaimonsa masentuneisuuden ja lannistuksen, sekä vaistosi suuren ahdistuksen, josta Liisa ei päässyt eroon. Hän yritti kannustaa tätä yrittämään vielä kerran, eiväthän he siinä mitään menettäisi. Liisan tuska näytti kuitenkin niin suurelta, että Aaro ei viitsinyt painostaa, tyytyi vain piristämään ja olemaan toisen tukena.

Muistan sen erään illan, jolloin olimme rakkaan Aaromme kanssa ihan kaksin. Hän lähetteli minulle suukkoja ja sai minut punastelemaan, vaikka yhteisiä vuosia oli takana paljonkin. Sen illan päätteeksi jaksoin vielä kerran yrittää...

Eipä kulunut aikaakaan kuin muutama hassu viikko, kun Aaro kuuli Liisan tuskanhuudot vessasta ja tiesi täsmälleen mitä oli tapahtumassa.

"Hei.. Yritä hieman piristyä! Entä sitten, vaikka se ei onnistuisikaan? Meillä on silti kolme ihanaa lasta, joista saamme iloa koko loppuelämäämme!" Liisa nyökkäsi hiljaa ja käveli sitten ulos huoneesta.

Aaroa toisen masentava olotila harmitti. Kaikkensa hän yritti, jotta toisella olisi hyvä olla, mutta Liisan olotila ei vaan lähtenyt kohenemaan. Hän tiesi, että ainoa asia, jolla hän saisi Liisan iloiseksi, oli nimenomaan se lapsi, joka ei tahtonut syntyä tähän maailmaan.

Liisa taasen ihmetteli, eikö Aaro tuntenut surua lainkaan jokaisen kuolleen lapsen puolesta? Ehkäpä mies osasi nauttia hetkestä, ja niistä lapsista joita heillä jo oli? Ei tämä ainakaan suuremmin ollut maininnut haluavansa enempää lapsia..

Aika kului pikkuhiljaa eteenpäin, ja kaksoset kasvoivat jo teini-ikäisiksi.

Tässä vaiheessa paljastui myös Aten salainen haave - poika halusi ammattimaiseksi balettitanssijaksi.

Moikka taas kaikille! Pikkuisen viivästyi tämä osa sitten kuitenkin tuosta päivitystahdista, mutta ei tosiaan paljoa :) 
 

Aurora tunsi olonsa hieman oudoksi. Vatsanpohjassa kutitteli jännästi, ja pieni pahoinvointi vaivasi muuten niin arkista aamua.

Selkääkin särki. Vatsa alkoi painaa jo niin paljon, että Aurora odotti innolla saavansa vauvan jo syliin.

Perheeseen syntyi poikavauva, Matias Pelkonen.

Laura oli rakastunut veljenpoikaansa. Ensimmäiset päivät kuluivat pikkuista ihmetellessä - sitten alkoi jatkuva leikitys ja päpätys.

Lauri ja Aurora kuitenkin yhdessä olivat miettineet erästä asiaa pitkään, ja päättivät paljastaa asian häiden jälkeen.

Häitä vietettiin tunnelmallisessa talvi-illassa, lumisateella ja pimeällä. Aurora ja Lauri naureskelivat toisilleen ja tilanteelle - täällä he hytisivät kylmässä, vain ja ainoastaan päästäkseen naimisiin!

Herra ja Rouva Sunshine!

Hääkakkua leikatessa ei sulhasella ollut tavoista tietoakaan, mutta kakku maistui hyvältä silti.

Onneksi morsiammen huumorintaju oli pettämätön ! Kaksikko sai nauraa asialle ihan hyvällä omatunnolla, ja Auroran pyyhkäistessä suupieltään ei myöskään juhlavieraiden naurusta meinannut tulla loppua.

Tunnelma oli huipussaan. Max soitti musiikkia, vieraat tanssivat... Paikalla oli läheisin suku, ja iloinen puheensorina ja kuulumisten vaihto kaikui talossa.

Tässä muuten juhlien vieras, tanssikoulusta valmistunut Liisa.

Intiimi häävalssi keittiönurkkauksessa..

"Ottakaa taulu mukaanne ja lähtekää, jos siltä tuntuu, mutta mikäli Liisa ei suostu ottamaan perijänpaikkaa... Takaisin ei ole tulemista." hän sanoi kylmästi, katsoen lastaan pettymyksen ja surun sekaisin tuntein.

Pöytään laskeutui hiljaisuus. Max yritti korjailla Suvin sanoja, ja Suvi pyysi anteeksi moneen kertaan.. Mutta kaikki tiesivät, että tilannetta ei pelastaisi enää mikään.

Niinpä Aurora, Lauri ja Matias lähtivät jo samana iltana.

Lähdön syy oli yksinkertainen: perhe halusi omaa rauhaa. Lisäksi Matiaksen sukunimi oli Pelkonen, joka poistaisi pojan perijäkilpailusta ja ajaisi tämän epäreiluun asemaan perheessä, ja tätä kumpikaan vanhemmista ei tahtonut omalle lapselleen tehdä.

Niinpä perijänpaikan nappasi Liisa, ja tämä muutti taloon poikaystävänsä Aaron kanssa.

Aaro tuli hyvin juttuun myös muiden perheenjäsenten kanssa. Kaksikko oli todella söpö pari, mutta molemmat tiesivät, että söpöys ei riittäisi tilanteessa, jossa tarvittiin myös lisää sukua.

Auroran ja Laurin häistä oli kulunut vain muutama hassu viikko, kun Aaro kosi omaa rakastaan. Naimisiin pari meni, ihan vain tulevan lapsen sukunimen varmistaakseen, jo maistraatissa seuraavana päivänä.

Aaro toi taloon asioita, joista kukaan ei ollut uskaltanut aikaisemmin haaveillakaan. Iloa, uusia ruokia, seuraa, uusia ystäviä, mahdolliset haaveet lemmikkieläimistä.. Hän vaikutti unelmavävyltä.

Ja koska yhteinen lapsikin oli jo tulossa, Suvi ja Max olivat todella innoissaan Aarosta. 

Eikä Liisallakaan ollut mitään puolisoansa vastaan, päinvastoin.

Myös Laura varttui tähän klassiseen teini-ikään. Siinä vaiheessa tytöltä hävisi kontrolli täysin, hän hillui kotona kaikki päivät pyjamassa, tukka rasvaisena, koneella ja pleikkarin ääressä mitään muuta edes ajattelematta.

Liisa parka kärsi koko raskautensa ajan pahoinvoinnista ja jatkuvista lihaskrampeista. Lisäksi väsymys äityi aina välillä niin suureksi, että ennenaikaiset supistuksetkin kiusasivat.

Aaro oli kuitenkin huolehtivainen aviomies, ja piristi vaimoaan milloin minkäkinlaisilla herkuilla.

Perheen vanhukset <3

Suvi päätti harmaantua arvokkaasti, ja pätkäisi pitkät hiuksensa lyhyempään muotoon ja antoi harmaan värin kasvaa rauhassa.

Laura siirrettiin tilanpuutteen vuoksi yläkertaan asumaan kokopäiväisesti, joten öisin tyttö vietti aikaansa vain ja ainoastaan tietokoneella, siirtäen läksyjen tekemistä aina vain eteenpäin ja eteenpäin.

Liisa päivitteli viikoittain tietoa Laurille äitinsä suuttumistilasta. Pikkuhiljaa Suvi alkoi puhua yhä enemmän ja enemmän Laurista, ja siitä, miten hän ei ollut päässyt näkemään Matiaksen kasvua. Lauri vakuutteli kaiken olevan hyvin, mutta sisko tunnisti tämän äänestä huokuvan mielipahan.

Tämä kaksikko aikoo pysyä yhdessä hamaan loppuun saakka :)

Lauran koneongelmaa ei saanut kuriin mikään muu, kuin tietokoneen rikkoutuminen. Sen alkaessa savuttaa tyttö viimein tarttui läksykirjoihinsa ja keskittyi elämäänsä hieman aiempaa paremmin.

Myös Liisa sai kokea synnyttämisen ihanuuden, tuskallisen raskauden jälkeen seuraa tietysti tuskallinen synnytys, vai mitä?

Suvun vanhin lapsi (Matiasta lukuunottamatta) on poika, Atte Sunshine.

Mutta perhe saikin kaksoset!

Tässä siis Atte :)

Ja tässä ROOSA Sunshine :)

Aaro oli kaikin tavoin täydellinen sim! Hän työskenteli urheilullisella alalla, mutta arvosti ja tuki perhettään enemmän kuin mitään muuta.

Teidän pitäisi olla ylpeitä minusta, olen saanut tavallisen päivitystahtini takaisin! JEE : )

Perhe vaihtoi asuinpaikkaa melko pian. Vanha talo jäi ahtaaksi Auroran muutettua mukaan perheen jo ennestään sotkuiseen elämään, ja koska pari tuskin jäisi lapsettomaksi, Suvi ja Max päättivät ostaa tontin meren rannalta. 

Talon esittelyä:

Ulko-oven edessä ei tällä kertaa ole varsinaista eteistä, vaan olohuone alkaa siitä suoraan.

Makuuhuoneiden ovia on hieman erotettu puoliseinillä, ja pieni lukunurkkaus sijoittuu sopivasti seinien väliin.

Lipastot, sekä Auroran taloon toivoma dreija, ovat sijoittuneet talon kahden vessan väliin. Ruokailutila näkyykin jo tuolta, samoin palanen keittiötä.

(simejä vailla muutosta, ja kissakin lähti talosta...) keittiö on oikeastaan nurkkaus, jossa talon naisväki jostain syystä viihtyy.

Tarkempaa kuvaa ruokailutilasta ja ah-niin-ihanasta ikkunaseinästä!

Tässä on talon "aikuisten" vessa, eli astetta siistimpi ja ei niin käytännöllinen.

Tässä taas käytännöllinen vessa, joka tarkoitettu lähinnä lasten käyttöön.

Tästä ovesta siirrytään "vanhusten" eli tämänhetkisen pääparin makuuhuoneeseen.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan ihan suloinen.

Ja kuvahan kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Oikeanpuolimmaisesta ovesta astumalla päästään pienparin makuuhuoneeseen.

(pienpari :D) Tämäkin makuuhuone on hyvin simppeli.

Vasemmanpuoleisen oven sisältö on tämä: yhdistetty teini-ikäisen huone ja lastenhuone.

Vielä pikkuisen liian kaukaa otettu pohjapiirros, joka ehkä auttaa hahmottamaan talon rakennetta himppusen :)

Tässä teini-iän saavuttanut Liisa. Alan vakavasti harkita perijän vaihtoa...

Ja muutoksen kokenut Aurora.

Ja tässä Laura, suloinen tyttö hänkin.

Aurora ei tuntenut oloaan kovinkaan kotoisaksi vielä. Tottakai hän tunsi, tai ainakin tiesi, talossa asuvat ihmiset, mutta olo oli orpo siitä huolimatta.

(kaksi niin eri tavalla kaunista naista, vautsi vau)

Aurora oli lahjakas maalari, joten hän tarjoutui ikuistamaan pääparin taululle, joka voitaisiin säästää myöhemmille sukupolville.

Teini-ikäinen Liisa sai välillä aivan silmittömiä raivokohtauksia. 

"Kuuleppas Liisa, vaikka kuinka nyt kiukuttelisit ja raivoaisit siinä, sinä ET lähde. Onko se asia nyt selvä, vai vieläkö haluat lisää kotiarestia?" Suvi tokaisi terävästi, hieman häveten Liisan käyttäytymistä.

Talon taiteelliset simit...

Ärsyyntyneenä Liisa tuhahti kovaäänisesti ja poistui paikalta niskojaan nakellen. Hän oli todella pahalla tuulella, taas jouduttaisiin perumaan ja sopimaan menoja uudestaan, vain sen takia että hänellä oli natsiäiti.

Illallinen sujui kuitenkin ihan hyvissä merkeissä. Paha tuuli haihtui pikkuhiljaa pois, ja Aurora sai Liisan kikattelemaan pöydässä kovaan ääneen.

Suvi tunsi olonsa hyväksi. Toisaalta myös hieman mustasukkaiseksi, sillä vaikka hän oli todella iloinen siitä, että lapset tulivat toimeen Laurin puolison kanssa, hän ei halunnut, että Aurorasta tulisi tytöille toinen äiti.

"Mitenkäs se perheenlisäys?" Liisa tokaisi ja iski silmää veljelleen.

Auroran ilme oli tosiaankin näkemisen arvoinen.. Niin yllättynyt ja hämmentynyt. Avuttomana tämä katsoi Lauria, anovasti, mutta mies poistui pöydästä punajuuren värisenä.

"Mitä mä nyt sanoin?" Liisa sanoi hätääntyneenä, lähes itkuun purskahtamaisillaan.

"Tuota, me ei olla vielä keskusteltu asiasta.. En edes tiedä Laurin mielipidettä... Mutta ei vielä lähiaikoina" Aurora tokaisi ja yritti hymyillä urhoollisesti. Ruokahalu oli tipotiessään.

Illalla hän yritti ottaa asiaa puheeksi, kun he olivat kahden.

"Niin, ei tosiaankaan vielä! Vai mitä?"

"Aivan, juuri sitä olinkin sanomassa."

Keskellä yötä Laura sai päähänsä lähteä leikkimään. Sehän ei tietenkään kehdon ristikon takia onnistunut, ja tyttö tiesi saavansa siskonsa hereille vain ja ainoastaan huutamalla, joten pian koko talo raikui iloista "HELÄTYYS"-huutoa.

Miten Liisa rakastikaan siskoaan! Yli kaiken, mutta silti jatkuva yöheräily ärsytti.

Vastoin äitinsä ohjeita Liisa jätti aina Lauran omille teilleen, antoi tämän vaellella minkä ehti ja naureskeli itselleen vessassa olevalle sotkulle.

Samalla hän söi itse aamiaiseksi lautasellisen muroja, katsellen välillä leikkivän siskonsa perään.

Kun koitti aika kävellä koululle, Liisa nosti siskonsa leikkikehään ja lähti matkaan.

Aamupäivällä, tai oikeastaan heti töidensä jälkeen, Suvi tuli sitten nostamaan väsyneen pikkuisen takaisin nukkumaan aamu-unia.

Aurora oli päättänyt valmistaa perheelle lounaan, vaikka syömässä ei muita olisikaan kuin hän ja Suvi.

"Onnitteluni muuten loistavista arvosanoistasi!" Suvi sanoi, naurahtaen ja hyväksyvällä äänensävyllä. Aurora nyökkäsi ja vaihtoi nopeasti puheenaihetta - hänestä opiskelusta puhuminen oli hieman kiusallista.

"Shh, ei hätää... Ei mitään hätää. Se oli vain painajainen"

"Rauhoitu pikkuinen, shhh..." Aurora meni rauhoittelemaan painajaisiin herännyttä Lauraa. Tyttö oli aivan paniikissa, itki ja huusi apua minkä kurkusta lähti. Hänen sylissään kuitenkin tyttö rauhoittui pikkuhiljaa, ja pian silmät alkoivat pilkkiä sen näköisesti, että tyttö olisi valmis jatkamaan uniaan.

Unien jälkeen aloitettiin puheopetus. Aurora oli kärsivällinen, iloinen opettaja, joka jaksoi kehua jokaista onnistumista, pitää keskittymiskykyä yllä ja jättää huomioimatta huonot suoritukset.

Samaan aikaan Suvi läksytti Liisaa. Opettajalta oli tullut Wilman kautta viesti, jossa kerrottiin Liisan kiusaavan nuorempaa oppilasta heidän koulussaan. 

Lauri katseli Auroraa ja sisartaan, joka yritti opetella puhumista minkä vain taisi. Sydän täynnä hellyyttä rakastaan kohtaan, sekä rakkautta siskoaan kohtaan hän alkoi miettiä asioita uudelleen.

Yhdellä katseella hän näytti mielipiteensä Auroralle. Aurora tunsi kylmät väreet selkäpiissään, niin täynnä halua ja tahtoa, sekä uutta, täysin tunnistamatonta tunnettta se oli.

Veli-Sisar-pleikkarimatsi. Kerrottakoon, että taistelu päättyi Liisan voittoon, itseasiassa aikamoiseen murskavoittoon lukemin 20-0.

Aurora oli hämmentynyt. Miehen katse oli ollut täynnä halua, täynnä himoa ja sitä uutta tunnetta, mutta kun hän oli viestittänyt aikeistaan Laurille, se kaikki oli jäätynyt, sammunut. Pienen hetken mietittyään hän veti peiton päälleen ja aloitti Laurin herättelemisen.

Aurora oli saanut valmiiksi pääparin taulun, ja hienolta se näyttikin! Suvi oli todella tyytyväinen lopputulokseen, ja jaksoi muistuttaa siitä Auroraa joka ikinen aamu.

Aikaa oli kulunut jo muutaman hassun kuukauden verran, mutta tämä pari tuli juttuun todella mainiosti.

"Tuota, äiti. Minun täytyy kertoa sinulle yksi juttu.."

"Minulle luvattiin tanssilinjan opiskelupaikkaa Norjan pohjoisosasta, eräästä balettikoulusta. Mutta en tiedä tahdonko mennä sinne.."

" Se on niin kaukana, ja olen vielä aika nuori."

"Sinne ei kyllä olla hyväksytty ikinä tämän ikäisiä ihmisiä. Pitäisiköhän minun hyväksyä tarjous?"

"Totta ihmeessä. Tulet katumaan lopun elämääsi, jos et hyväksy sitä. Olet aina halunnut tanssijaksi, enemmän kuin mitään muuta - jos nyt hylkäät sen haaveen, mitä saat tilalle?"

Niinpä Liisa soitti tanssikouluun ja varasi itselleen lennon illaksi. Eihän hän täältä tarvitsisi kuin vaatteet mukaansa.

Hieman haikein mielin hän asteli taksiin kotipihaltaan. Hän ei enää koskaan palaisi tähän taloon - edessä oli täysin uusi elämä, aivan yksin.

Romanttinen kosinta vessassa.. Oikeastaan tämä on vain suhteen virallistaminen, häitä on järjestelty jo monta kuukautta ilman varsinaisia kihloja.

Oli aikainen aamu, kello oli neljän tietämillä. Suvi valmistautui työpäiväänsä hyvillä mielin. Häitä vietettäisiin pian, mikäli mitään yllättävää ei tapahtuisi. Järjestelyt olivat jo täydessä vauhdissa, enää puuttuisi vieraslista. Aikaa oli kulunut jo monen vuoden verran - pian Liisakin valmistuisi koulustaan. Tänään olisi kaiken lisäksi vielä Lauran syntymäpäivät - hänen viimeisestä lapsestaan tulisi koululainen.

Pieni tyttö valmistautui kasvamaan äitinsä turvallisessa sylissä.

Upea, kaunis... Ihana <3 Tekisi niin mieli vaihtaa perijää, tästä tytöstä tulee nimittäin äitinsä kopio! No, ei sitä tiedä mitä vielä keksin... ;)

Suvi harjoitteli häissä pidettävää puhettaan. Hän oli hyvissä ajoin suunnittelut sen, miettinyt valmiiksi - enää olisi jäljellä harjoitteluosio.

Hermostuneena hän kuunteli myös puhelintaan - hän oli monta päivää yrittänyt tavoittaa sisartaan, nykyistä Fyfferbergin herttuatarta, turhaan. Puhelimeen ei vastattu, eikä takaisin soitettu. Hän oli jo todella huolissaan.

"Poseerataan nyt kunnolla perijäseinää varten" Lauri hihkaisi ja kaappasi vaimonsa kainaloonsa.

Muutama kuukausi myöhemmin tilanne oli hieman muuttunut. Häitä oli jouduttu siirtämään, sillä Aurora oli raskaana, eikä halunnut viettää elämänsä parasta päivää pahoinvoiden tai väsyen.

Lauri suhtautui asiaan kohtuullisen hyvin, toisille ei sitä vielä oltu sanottu - vaikka eipä kukaan sitä varmaankaan ole jättänyt huomioimatta, oli mahalla kuitenkin kokoa jo ihan kohtuullisesti.

Niinpä ruokapöydässä Max pamautti kissan pöydälle. "Taitaa olla perheenlisäystä tulossa tälle nuorelle parille" hän sanoi ja katsoi Auroraa kiusoittelevalla ilmeellä.

Kaikki onnittelivat säteileviä Auroraa ja Lauria, ja ruokapöytäkeskustelun aiheena olikin lopun aikaa lapsen sukupuoli ja nimi.

Aika kului huolestuttavan nopeasti. Raskaus veteli jo viimeisiään - muutama hassu päivä laskettuun aikaan kauhistutti tulevia vanhempia.

Oli aurinkoinen lauantaiaamu, ja Aurora ja Lauri olivat päätäneet viedä Lauran läheiselle leikkikentälle leikkimään. 

Veli-sisar-suhde oli juuri niin mallikkaasti kohdallaan kuin se voisi olla. Lauria hieman harmitti, että hän ei nähnyt siskoaan juuri lainkaan tämän ollessa aivan pieni, ja koska he olivat tavanneet vasta tytön tiedostaessa jo ympäristöään, hän oli kuin toinen isä tälle.

Aurora katseli hyväntuulista Lauraa ja hymyili itsekseen. Kohta hänelläkin olisi oma lapsi, ei aivan tuon ikäinen, mutta silti lapsi.

Tämä kyseinen huone on talon harrastustila, sillä vanhemmat ja isovanhemmat halusivat taata kaikille lapsille mahdollisuuden toteuttaa itseään haluamallaan tavalla.

Tässä taas lasitettu porraskäytävä/portaikko sekä yläkerran aula. Näiden huoneiden lisäksi yläkerrassa on kaksi tyhjää, kalustamatonta makuuhuonetta tulevia lapsia varten :)

Koska häät olisivat jo muutaman viikon kuluttua, Lauri sovitteli jo hieman hermostuneena pukuaan ja yritti valita itselleen sopivan väristä solmiota. 

Vaikean valinnan jälkeen hän päätti keittää itselleen kupillisen kahvia ennen töihin lähtöä. 

Töissä kulkeminen huolestutti häntä hieman, sillä näin Aurora joutuisi olemaan kotona muutaman tunnin itsekseen ennen muun väen palaamista kotiin. Aurora kuitenkin sinnikkäästi vakuutti, että hänellä ei ole mitään hätää, että kyllä Lauri voisi mennä töihin, mutta silti miestä epäilytti koko asia.

"Käännyppäs nyt, niin nähdään se mekko myös etupuolelta! Pitäähän morsiusneidon olla kauniin näköinen" Suvi sanoi ja iski silmää tytölleen.

Kun pakollisesta osiosta selvittiin, ryntäsi Laura luistelemaan pihan luistinradalle (erittäin uskottavaa :D).

"Ei, en ole tilannut sellaista hääkakkua! Tilasin mansikka-sitruunakakun, en suklaakakkua! Valitettavasti en voi hyväksyä tarjoustanne. Aivan, juuri niin! Kuulemiin"